Langenbergin kokouksen jälkeinen poliittinen herääminen Etelä-Afrikassa: Daniel Malan ja kansallisen apartheidin nousu

Daniel Malan, eteläafrikkalainen poliitikko ja uskonnollinen johtaja, oli merkittävä hahmo maansa historiassa. Hänen vaikutusvaltansa kasvoi 1900-luvun alkupuolella Etelä-Afrikan politiikassa, ja hänestä tuli lopulta yksi apartheidin pääarkkitehdeista. Malanin tarina on monimutkainen ja ristiriitainen: hän oli mies syvään uskoon ja moraaliin sitoutuneena mutta samalla ideologiana, joka johti rotujen erottamiseen ja segregaatioon Etelä-Afrikassa.

Malan syntyi vuonna 1879 Paarlissa Kapmaa provinssissa. Hän opiskeli teologiaa ja vihittiin pastoreksi hollantilais-reformilaisessa kirkossa. Vuonna 1909 hän liittyi Afrikan kansalliseen puolueeseen (ANP), joka oli tuolloin tärkein valkoisen väestön edustaja.

Malanin poliittinen ura alkoi vuonna 1924, kun hänet valittiin parlamenttiin. Hän nousi nopeasti puolueen johtoon ja teki vaikutuksen konservatiivisella näkemyksellään. Malan uskoi vahvasti afrikaansin kielen ja kulttuurin ylivertaisuuteen ja vastusti brittien vaikutusta Etelä-Afrikan politiikassa.

1930-luvulla Malanin näkemykset radikalisoituivat. Hän alkoi kannattamaan apartheidia, tuolloin kutsutaan “apartheidiksi” - järjestelmää, jossa valkoiset ja mustat kansalaiset erotettiin toisistaan kaikissa yhteiskunnan osa-alueissa. Malanin mielestä apartheid oli ainoa tapa säilyttää Afrikanerin hallinta Etelä-Afrikassa ja suojella heidän kulttuuriaan ja identiteettiään.

Langenberg, apartheidin syntysija?

Vuonna 1948 Malanin johtama National Party voitti vaalit. Hänet nimitettiin pääministeriksi ja aloitti apartheidin toteuttamisen Etelä-Afrikassa. Yksi tärkeimmistä tapahtumista tässä prosessissa oli Langenberg kokous, joka pidettiin 1948 lokakuun 15. päivänä.

Kokouksessa Malan ja muut National Partyn johtajat keskustelivat apartheidin toteuttamiseen liittyvistä käytännön asioista. He vahvistivat päätöksen erotella valkoiset ja mustat kansalaiset asuinoikeuksien, koulutuksen ja työmahdollisuuksien suhteen. Kokous osoitti apartheid-politiikan vakavuuden ja National Partyn tahtoa toteuttaa sitä käytännössä.

Langenberg kokouksen jälkeen apartheidin lait alkoivat kiihtyä:

Nämä lait rajoittivat mustan väestön oikeuksia ja vapauksia monilla tavoilla. Se johti apartheidin kiihtymiseen Etelä-Afrikassa, mikä oli yksi maansa historiassa kauhun ja vääryyden ajanjaksoista.

Daniel Malanin rooli apartheidin syntymisessä on kiistanalainen. Hänen kannattajansa sanovat, että hän vain yritti suojella afrikaanerin kulttuuria ja identiteettiä Britannian vaikutukselta. Kriitikot puolestaan katsovat häntä rotuvihaajan johdoksi, joka oli valmis uhraamaan ihmisoikeudet ideologiansa toteuttamiseksi.

Malanin tarina on varoitus siitä, kuinka helposti äärimmäinen ideologia voi ottaa vallan ja johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Se muistuttaa meitä myös siitä, että ihmisten oikeuksia ja vapauksia tulee aina puolustaa – varsinkin silloin kun ne ovat uhattuina.